12.3.2015
Kaksi viivaa testissä. Viisi minuuttia myöhemmin samat viivat edelleen näkyvissä ja vielä 20 minuutinkin päästä.
Laitoin testitiukun hyllyn päälle, niin että kukaan muu ei sitä näe. Pidän salaisuuden itselläni vähän aikaa.
Seuraavana aamuna teen uuden testin. Kyllä, siinäkin näkyy 2 viivaa, tämä ei ole virhe.
Meille tulee VAUVA.
Lapsi ei ole meille ensimmäinen, enkä pysty sanomaan että se olisi viimeinenkään. Emme ole mitenkään erityisen uskonnollisia, vaikka useamman kerran niin on luultu. Se, että meillä on lapsia todennäköisesti keskimääräistä enemmän, on meidän tahtomme. Olemme itse valinneet lähtevämme tälle tielle, mutta se ei tarkoita sitä että aina olisi helppoa. Asioissa pitää joustaa, niistä pitää tinkiä ja olla valmis uhrautumaan. Siitä ei välttämättä saa kiitosta, mutta saa toteuttaa omaa unelmaa. Se tunne, kun ympärillä on paljon elämää ja yksi elämänalku kasvaa kohtusi sisällä, on sanoinkuvailemattoan kaunis.
Tapaus raskaustesti on hyvin tuore. Niin tuore, että mitä tahansa voi vielä sattua. Eletään sellaista hetkeä, jossa moni ei edes tietäisi vielä olevansa raskaana. Kummallista kyllä, minä aavistin jo pari päivää ennen kuin tein testin. Aaltoilevasta pahoinvoinnista ei voi erehtyä ja joka kerta se on saapunut riesoikseni entistä aiemmin. Ja joka kerta pelkään enemmän. Keskenmenoa, tuulimunaraskautta, kohdun ulkopuolista jne. Tieto lisää tuskaa, niin se vain on.
Raskaus ei ollut suunniteltu, sille annettiin mahdollisuus ja kävi niin, että se mahdollisuus on nyt pienen pieni alkio. Mies sanoi kauniisti, että iloinen yllätys. Eihän se paljoa kerro siitä, mitä hän ajattelee, mutta jo se on paljon, että hän kertoi edes tuon verran. Tyypillinen suomalainen mies kun ei juuri tunteistaan puhu, eikä omani siitä juurikaan poikkea. Hymy hänen kasvoillaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Minä olen onnellinen, innoissani, mutta samalla pelokas.
Uusi vauva muuttaa taas asioita. PALJON.
