Faded

"Faded"

You were the shadow to my light
Did you feel us
Another start
You fade away
Afraid our aim is out of sight
Wanna see us
Alive
Where are you now
Where are you now
Where are you now
Was it all in my fantasy
Where are you now
Were you only imaginary

Where are you now
Atlantis
Under the sea
Under the sea
Where are you now
Another dream
The monsters running wild inside of me
I'm faded
I'm faded
So lost, I'm faded
I'm faded
So lost, I'm faded

These shallow waters, never met
What I needed
I'm letting go - a deeper dive
Eternal silence of the sea - I'm breathing
Alive
Where are you now
Where are you now
Under the bright - but faded lights
You've set my heart on fire
Where are you now
Where are you now

Where are you now
Atlantis
Under the sea
Under the sea
Where are you now
Another dream
The monsters running wild inside of me
I'm faded
I'm faded
So lost, I'm faded
I'm faded
So lost, I'm faded

Lopullista

Kulunut viikko on ollut vaikea. 

Olen käsitellyt Tiinun kuolemaa..

Hiljaa pääni sisällä olen puhunut nimenomaan kuolemasta,

en enää menettämisestä.. 

Mikä ero sitten on menettämisellä ja kuolemalla on minulle? 

Menetys ei ehkä ole niin lopullinen, ehkä menetetyn voisi saada takaisin?

Kuolemaa taas ei voi muuksi muuttaa.. Tiinu on kuollut..

Olin läheisen ystäväni kanssa samaan aikaan raskaana,

hänellä oli laskettu aika helmikuussa ja Tiinun laskettu aika olisi ollut maaliskuussa..

meidän lapset tuppaa syntymään etuajassa, joten ajattelin että olisimme saaneet

lapsemme samoihin aikoihin.. 

Tulee viesti ystävältä, että hän on menossa synnyttämään..

minun olisi pitänyt olla onnellinen ja iloinen.. sain kirjoitettu hänelle "Tsemppiä teille <3" ja

purskahdin itkemään.. pitkiin aikoihin en ole itkenyt niin lohduttomasti... yritin pidätellä itkua, 

mutta aina se alkoi uudestaan.. lapsetkin olivat ihmeissään ja antoivat minun olla rauhassa. 

Sydämeen sattui ja henki salpaantui.. tuntui että kaikki pahuus iski vasten kasvoja.. Se oli shokki.

En ole ollut missään vaiheessa kateellinen ystävälleni.. Tiinun kuolemasta tuli yhtäkkiä niin konkreettista.. ystävä sai pienen tytön, minä olen omani päästänyt enkelten mukaan.. hän ei tule ikinä takaisin.. minun sylini on tyhjä ja se tekee liian kipeää. Lapseni on kuollut eikä palaa syliini enää ikinä.. Se että ystäväni sai aarteen syliinsä, muistuttaa minua siitä mitä itse menetin.

Olen syyllistänyt itseäni tunteistani.. pettynyt siihen, etten aina hallitse niitä. Välttelen osaa ystävistäni. Maailmani on kutistunut.

Tämä ystäväni käy lukemassa blogiani..

Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi,

en ole halunnut sinulle suoraan tunteistani kertoa

koska en halua että sinun onnesi kärsii minun synkän mieleni vuoksi.