torstai 6. lokakuuta 2016

On kulunut lähes vuosi siitä kun saimme musertavia uutisia.
Paljon on mahtunut siihen aikaan.. iloa ja surua, toivoa ja pettymyksiä.
Sitä sanotaan, että ensimmäinen vuosi menetyksen jälkeen on kaikista vaikein.
Kun käy läpi kaikki juhlapyhät, synttärit ja muut tärkeät merkkipäivät.
Se vaikein päivä on kuitenki vielä tulossa..
se päivä kun synnytin tyttäremme kuolleena tähän maailmaan..
Vieläkään en ole pystynyt ääneen sanomaan, että hän on kuollut.

Viime päivinä olen tuntenut tuskaa siitä mitä sisälläni ei ole..
kohdussani ei kasva uutta elämää..
pelkään onnistuuko raskaus enää ollenkaan..
On niin kovin kaukainen ajatus siitä, että saisimme joskus vielä lapsen..
ja millä todennäköisyydellä, jos niin kävisi, kaikki edes menisi hyvin...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti