Kolmas yö musertavien uutisten jälkeen.. 3 tuntia unta ja ajatukset eivät anna rauhaa. Silmiä särkee ja olo on raskas. Sain lapsilta myös flunssan ja on hiukan sairas olo. Kaksi päivää on ollut kovaa kuukautismaista jomottelua ja olenkin joutunut syömään särkylääkkeitä säännöllosesti. Ne tuntuvat onneksi auttavan. Pahoinvointi on yhä läsnä, mutta en oksenna.
En enää itke koko aikaa.. muutaman kerran olen jopa nauranut, mutta sitten todellisuus iskee vasten kasvoja ja "herään" painajaiseen. Suru tulee aalloissa, joista toiset on suurempia kuinn toiset.
Tuleva pelottaa minua edelleen. Synnytys erityisesti. Olen aina ollut synnytyksen aikana kipeä, tällä kertaa ruumiilliseen kipuun liittyy kuitenkin valtava henkinen särky. Tyhjä syli synnytyksen jälkeen ei ole minulle uusi asia, sillä kolme lapsistamme on kiidätetty teholle heti syntymän jälkeen, mutta tämä kerta on erilainen; syli myös jää tyhjäksi.
Olen miettinyt paljon kykenenkö katsomaan ja hyvästelemään lapseni. Kasvaimen massiivinen koko pelottaa. Kasvain on enemmän toisella puolella ja se yltää lähes sydämen tasolle asti, joten pää on epämuodostunut. Saako lapsen kapaloitua niin, että pystyisin hänet hyvästelemään. Voinko ottaa oman kapaloliinan mukaan? Painavatko kätilöt käden- ja jalanjäljet pyytämättä? Kohdellaanko lasta kunnioittavasti?
Tunnistan niin hyvin tuon aalloissa tulevan surun. Muutaman ekan yön jälkeen en enää herännyt itkemään yöllä, vaan yö oli se ainoa aika päivästä, kun en miettinyt vauvan kuolemaa. Aamulla suru iski kuin moukari. Aamut olivat pahin aika päivästä - ja ylipäänsä koko se aika, kun lapset olivat koulussa. Nyt jo pari päivää on mennyt niin, että olen aamulla herätessäni tiennyt, että vauva on kuollut eikä ole tullut tuota moukaritunnetta. En myöskään enää itke montaa kertaa päivässä. Olen puhunut, puhunut ja puhunut ja tunnelin päässä näkyy valoa. Siitä kun sain tiedon pienen kuolemasta on nyt 9 päivää, hänen syntymästään tulee huomenna aamulla viikko. En koskaan unohda, mutta nyt jo uskon, että tästä voi selvitä.
VastaaPoistaHyasintti
Kiitos sinulle Hyasintti. Minulle merkitsee paljon että käyt kommentoimassa. Minulle on myös tärkeää puhua asiasta ja purkaa tunteita. Hajoaisin, jos pitäisin sisälläni kaiken.
PoistaHei! Toivotan paljon voimia raskaalle matkalle.
VastaaPoistaKätilön/lääkärin kanssa voitte varmasti puhua kaikista mieltä askarruttavista asioista. Meillä käden-ja jalanjäljet painettiin pyytämättä, joten uskoisin että teilläkin menetellään samoin.
Teidän pientä kohdellaan varmasti kunnioittavasti <3
Jään seuraamaan matkaanne.
-Sonja