Kävin tänään isompien tyttöjen kanssa leffassa.
Katsottiin Onnelin ja Annelin talvi..
Säikähdin omaa reaktiotani
kun kuvioihin ilmestyi Vaaksanheimon perhe vauvan kera.
Kyynel vierähti poskelle ilman ennakkovaroitusta..
Ei se ihan itkuksi kuitenkaan mennyt vaikka kyyneleitä jouduinkin muutaman pyyhkimään.
Vuoteen 2015 on mahtunut paljon surua ja tuskaa.
Onnellisiakin hetkiä ollaan vietetty..
Mutta tällä hetkellä voimakkaimmin pinnalle nousee menetys.
Maaliskuussa 2015 sain alkuraskauden keskenmenon ja lokakuussa 2015 menetettiin Tiinu.
Onnenhetkiin kuuluu lasten nauru ja iloiset silmät..
Niiden avulla minä tarvon tässä eteenpäin.
En tee uudenvuoden lupausta..
Tai no tavallaan..
lupaan tehdä parhaani asioissa joihin ryhdyn.
Ja taisin kuitenkin luvata lähteä mukaan sokerittomaan tammikuuhun...
se tulee tarpeeseen koska on tullut mussutettua vähän liikaa herkkuja.
Ryhdyn myös jälleen lenkkeilemään, koska rakastan sitä.
Ja varaan tatuointiajan täydentääkseni selkäni tatuointia.
Tämän lisäksi olemme lähettäneet toiveen pienokaisesta..
Voi kun meille suotaisiin se onni, että saataisiin pienokainen elävänä syliin asti.
Toivon kaikille blogini lukijoille onnellista uutta vuotta 2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti