Torstaina koitti se päivä, jota olin odottanut ja pelännyt.
Toivonut parasta, pelännyt pahinta.
Pahanlaatuinen teratooma, vei meidän Tiinun hengen.
Kasvain oli tunkeutunut osittain aivoihin ja nenäonteloihin.
Se oli masiiviinen ja mitään ei olisi voitu pienen hyväksi tehdä.
Tiinu olisi menehtynyt hetkenä minä hyvänsä kohtuuni.
Kasvaimen sijainnillakaan ei ollut merkitystä, koska se olisi ehtinyt kasvaa
niin isoksi ettei mitään olisi ollut tehtävissä.
Kun tämänlaatuinen kasvain todetaan sikiöaikana se on lähes poikkeuksetta
pahanlaatuinen ja elinennuste on huono/olematon. Tällaiset kasvaimet voidaan huomata
myöhäisilläkin viikoilla vasta.. ja tämä voisi tulla vasta syntymän jälkeenkin,
mutta silloin asialle pystyisi ehkä jotain tekemäänkin.
Tiinu oli koromosomeiltaan täysin terve tyttö. Vastasi viikkoja ja vartalo oli täydellinen.
Kasvaimen vuoksi sydän oli pettämässä ja jossain väliseinässä oli laaja aukko.
Voi kuinka olisin toivonut, että vika olisi ollut vain sydämessä, silloin meillä olisi ollut toivoa.
Näiden tulosten jälkeen sellainen entä jos sittenkin olo on hävinnyt. Mitään ei ollut tehtävissä,
minä en toimillani tai teoillani ole vaikuttanut sen syntyyn.. se on ollu olemassa aina.. solutasolta lähtenyt liikkeelle ensin hitaasti ja sitten kasvanut räjähdysmäisen nopeasti.
Kasvain ei ole millään tavalla perinnöllinen ja se on huojentavaa.
Tänään kävimme kappelissa hartaustilaisuudessa Tiinun muistoksi. Pappi puhui kauniisti. Hän luki psalmista 139 otteen, joka sai silmäni kostumaan.
Sinä olet luonut minut
sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme,
suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Ikävä on kova.
Voi pieni Tiinu :'( <3
VastaaPoista