tiistai 3. marraskuuta 2015

Kadoksissa

Olo on vaikea,
en tiedä miten olisi hyvä olla.
Taistelen surua vastaan,
niin että se ei valtaisi mieltäni kokonaan.

Nukkuminen on vaikeaa, 
en pysty nukahtamaan tai herään kesken unien,
enkä saa unta enää uudelleen.

Suutun helposti.
Jos jokin menee pieleen,
itken.

En tiedä olenko vieläkään tajunnut
menetyksen lopullisuutta.

Minun on vaikea tehdä mitään.
Saatan istua kauan aikaa tiedostaen, 
että pitäisi tehdä jotain,
mutta en pysty nousemaan ylös.
Tuntuu kuin kehoni olisi lyijyä. 


5 kommenttia:

  1. Voi että <3 Oletko miettinyt velä että alkaisit puhumaan asioista jonkun kanssa, käymään niitä läpi, vaikka se sattuukin sydämeen. Surijoita on montaa eri tyyppiä, kaikilla on omat keinonsa käydä se läpi, mutta minun vinkki olisi että, puhu,puhu,puhu,puhu. Puhu asioista ihmisille. Älä jää paikoilleen murehtimaan. Älä jää surusi kanssa yksin. Jos vointi sallii, niin käy pienellä kävelyllä ulkona, koita tarttua kiinni ihan arkisiin asioihin. Nämä asiat ovat sellaisia, että niitä ei koskaan voi unohtaa, mutta niiden kanssa on vain opittava elämään. Elämä jatkuu, menee eteenpäin, suru muuttaa lopuksi muotoaan sellaiseksi, että se ei lopulta tunnu enää ylitsepääsemättömältä. Asioilla oli tarkoitus tapahtua ja sen merkityksen ymmärtää ehkä vasta myöhemin. Suurin kysymys on; miksi. Siihen ei ole vastausta, kaikki on korkeimman kädessä. <3 Teillä on oma suojelusenkeli, hän näkee teidät koko ajan, on kanssanne arjessa, niin hyvässä kuin pahassa. Hän ei ole yksin, Hän on enkelten kanssa, vierelläsi nytkin vaikket häntä näe. Vaikka hän on rajan toisella puolella, hän ei ole poissa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tänään olin neuvolaan yhteydessä ja varataan aika psykologille, ystäville on vaikea puhua, koska eivät ole samanlaista menetystä kokeneet. Tuttu vuosien takaa on ollut yhteydessä ja häneltä olen saanut vertaistukea. Harkitsen myös osallistuvani käpy-yhdistyksen tapaamiseen.

      Poista
  2. Voi kumpa osaisinkin sanoa ne oikeat sanat ja lohduttaa; voisin tuoda sulle voimia päästä surun yli, mutta tiedän ettei niitä ole.

    Ajattelen sua päivittäin monta kertaa ja toivon aina että tää kaikki olisi vain pahaa unta.

    Olen läsnä <3

    VastaaPoista
  3. Suosittelen kyllä käpy yhdistyksen tapaamista. Ystäväni on aktiivisesti mukana käpy toiminnassa ja hän on saanut tukea sieltä paljon <3

    VastaaPoista