Palasin perjantaina kouluun ja se tuntui hyvältä.
Mutta nyt kun katsoo työmäärää, minkä minun on tehtävä itsenäisenä,
se tuntuu mahdottomalta.
Ahdistun siitä, kun pitää itsenäisesti opiskella ja oppia asiat..
Kaikki on uutta ja joudun tekemään paljon töitä.
Eikä jatkuva väsymykseni auta asiaa..
Voisin nukkua koko ajan..
Ruokahaluni on myös kadonnut,,
Sanovat että kumpainenkin voi olla osa surutyötä..
Kaikki kokevat ja työstävät surua eri tavalla.
Jotain iloa tämän surun keskelläkin on ollut..
Pääsimme mieheni kanssa tänään terffeille ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen.
Sen mahdollisti se, että ystäväni antoi leffaliput ja lapsenvahtikin
ilmestyi niin kuin tilauksesta.
Kävimme katsomassa Napapiirin sankarit 2 ja olihan se hauska..
nauroinkin muutaman kerran.
Ja oli hyvä syy laittautua nätiksi..
En meikkaa yleensäkään paljoa.. viime aikoina en ollenkaan..
Tässä aika perusmeikki minkä yleensä teen jos meikkaan..
Hiukseni ovat luonnostaan taipuisat ja laineet syntyi helposti kun
kostutin hiuksia ja rutistelin kasaan.
Leffan jäkeen menin käpytapaamiseen.
Oli jotenkin merkittävää huomata kuin samoja tunteita osa oli käynyt läpi..
Varsinkin se kun minulla on ollut tarve surra yksin..
en ole halunnut olla kontaktissa ystäviin..
ja joku toinen oli kokenut samoin..
Tiinun menettämisetsä on nyt 24 päivää..
Suru ja kaipaus asuu sydämessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti