Kaikki tuntuu vieläkin epätodelliselta.
Miten meille kävi näin?
Kiellänkö koko asian, miksi mieli taistelee niin kovasti vastaan?
Törmäsin tänään kaupassa yhteen parhaista ystävistäni. Hän halasi
ja vaihdettiin muutama sana. Minulla oli kiire, koska mies odotti autossa
nukkuvan 3-vuotiaan kanssa. En ehtinyt kauaa jutella. Sain tehtyä ostokset
ja menin autoon.. miehelle kerroin kehen törmäsin ja sain sanottua, että tuli
hurjan paha mieli.. purskahdin itkuun.. Ystävälläni on laskettu aika helmikuussa.
Hänen vatsansa on kauniisti pyöristynyt ja raskauden näkee selvästi.
En ole hänelle kateellinen, enkä katkera. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja onnea raskauden suhteen.
Kun katsoin hänen vatsaansa, se toi mieleen oman menetykseni. Se satuttaa edelleen kovasti.
Olen tietoisesti vältellyt keskusteluita ja viestettylyitä hänen kanssaan, koska hänen tilansa muistuttaa siitä, että en ole enää raskaana. Koimme menetyksen. En vain kykene vielä, koska tapahtumasta on niin vähän aikaa.
Olemme olleet ystäviä jo yli kymmenen vuotta. Uskon, että ystävyytemme kestää, vaikka juuri nyt en pystykään häntä kohtaamaan. Hän on minulle hyvin rakas ja tärkeä, mutta nyt minun täytyy itse toipua.
Anteeksi.
<3
VastaaPoista