Hyvää uutta vuotta

Kävin tänään isompien tyttöjen kanssa leffassa.

Katsottiin Onnelin ja Annelin talvi..

Säikähdin omaa reaktiotani

kun kuvioihin ilmestyi Vaaksanheimon perhe vauvan kera.

Kyynel vierähti poskelle ilman ennakkovaroitusta..

Ei se ihan itkuksi kuitenkaan mennyt vaikka kyyneleitä jouduinkin muutaman pyyhkimään.

Vuoteen 2015 on mahtunut paljon surua ja tuskaa. 

Onnellisiakin hetkiä ollaan vietetty.. 

Mutta tällä hetkellä voimakkaimmin pinnalle nousee menetys.

Maaliskuussa 2015 sain alkuraskauden keskenmenon ja lokakuussa 2015 menetettiin Tiinu.

Onnenhetkiin kuuluu lasten nauru ja iloiset silmät..

Niiden avulla minä tarvon tässä eteenpäin.

En tee uudenvuoden lupausta..

Tai no tavallaan..

lupaan tehdä parhaani asioissa joihin ryhdyn.

Ja taisin kuitenkin luvata lähteä mukaan sokerittomaan tammikuuhun...

se tulee tarpeeseen koska on tullut mussutettua vähän liikaa herkkuja.

Ryhdyn myös jälleen lenkkeilemään, koska rakastan sitä. 

Ja varaan tatuointiajan täydentääkseni selkäni tatuointia. 

Tämän lisäksi olemme lähettäneet toiveen pienokaisesta..

Voi kun meille suotaisiin se onni, että saataisiin pienokainen elävänä syliin asti.

Toivon kaikille blogini lukijoille onnellista uutta vuotta 2016.

Sterssiä, väsymystä ja treffejä

Palasin perjantaina kouluun ja se tuntui hyvältä.

Mutta nyt kun katsoo työmäärää, minkä minun on tehtävä itsenäisenä,

se tuntuu mahdottomalta. 

Ahdistun siitä, kun pitää itsenäisesti opiskella ja oppia asiat..

Kaikki on uutta ja joudun tekemään paljon töitä.

Eikä jatkuva väsymykseni auta asiaa..

Voisin nukkua koko ajan..

Ruokahaluni on myös kadonnut,,

Sanovat että kumpainenkin voi olla osa surutyötä..

Kaikki kokevat ja työstävät surua eri tavalla.

Jotain iloa tämän surun keskelläkin on ollut..

Pääsimme mieheni kanssa tänään terffeille ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen.

Sen mahdollisti se, että ystäväni antoi leffaliput ja lapsenvahtikin 

ilmestyi niin kuin tilauksesta.

Kävimme katsomassa Napapiirin sankarit 2 ja olihan se hauska..

nauroinkin muutaman kerran. 

Ja oli hyvä syy laittautua nätiksi.. 

En meikkaa yleensäkään paljoa.. viime aikoina en ollenkaan..

Tässä aika perusmeikki minkä yleensä teen jos meikkaan.. 

Hiukseni ovat luonnostaan taipuisat ja laineet syntyi helposti kun

kostutin hiuksia ja rutistelin kasaan.

Leffan jäkeen menin käpytapaamiseen.

Oli jotenkin merkittävää huomata kuin samoja tunteita osa oli käynyt läpi..

Varsinkin se kun minulla on ollut tarve surra yksin..

en ole halunnut olla kontaktissa ystäviin..

ja joku toinen oli kokenut samoin..

Tiinun menettämisetsä on nyt 24 päivää..

Suru ja kaipaus asuu sydämessäni.