Lista pitenee

Kun on toivuttu keskenmenosta

ja jollain tapaa selvitty raskaudenkeskeytyksestä, menetetystä lapsesta..

voi lisätä listaan tuulimunan. 

2 vuotta toivottu lasta..

3 kertaa epäonnistuttu siinä..

varovasti kysyttiin uskaltaako vielä..

Ei tätä voi jättää tähän..

ei viimeinen kokemus voi olla menetys..

Eihän??? 

The bitch

Keskenmenosta on lähes 3 kuukautta.

Spontaani alkuraskauden keskenmeno..

Onko katkeruus ja katellisuus enää tässä vaiheessa sallittuja tunteita?

Järki tahtoo olla onnellinen toisten puolesta, mutta sydän on katkera ja itkee. 

Olemmeko me saaneet jo liikaa onnea ja rakkautta elämään?

Voisiko seuraavaksi kuitenkin olla meidän vuoro?

Mitä sanoa ystävälle?? Onnitella ja niellä oman mielen synkkyys.

Paljastaa sisimpänsä ja toivoa ymmärrystä?

Yrittää olla niin kuin kaikki olisi hyvin,

entä jos ei juuri nyt pysty kuuntelemaan toisen onnesta?? 

Paha mieli, pettymys itseensä, miksi ei pysy kasassa? 

Minäkin haluan onnenmurun kohtuuni kasvamaan.

Kokemuksesta tiedän, että nämä tunteet menevät ohi.

Tulee se päivä, kun voin iloita ystävän kanssa.

Juuri tänään se oli vaikeaa.. 

IRL-ystävät.. jos törmäätte tähän ja tunnistatte kuka on the jealous bitch...

niin antakaa armoa.. tunteet ovat ohimeneviä..

te ette ole tehneet mitään väärää..

jotenkinhan minun on sisäinen monsteri kesytettävä..

joten vuodatan kaiken tänne.

kuva

kuva

kuva

Hierottakoon vielä suolaa haavoihin..kp 11 ja tuhruttelua havaittu..

kipuja munasarjoissa..

Vehnänalkioöljy on pahaa.. YÖK. Hyvän asian eteen olen valmis kuitenkin yökkimään.

Foolihappoa menee 800mikrogrammaa / vrk,

greippimehua lasi vuorokaudessa

ja päälle vielä monivitamiinit.. 

Ovulaatiotesti näyttää negaa..

jos tuhruvuotoa ei oteta huomioon..

ovulaatio voisi olla lähestymässä edelliskiertoon verrattuna aiemmin..

yleensä, kun oireita alkaa tulla, menee viikko ovulaatioon..

se tarkottaisi että kp18 olisi ovulaatioa..

eipä ole tainnut koskaan olla niin aikaisin.. 

Noh se jää nähtäväksi tuleeko tästä taaskaan mitään.

Jäitä hattuun?

Niin mitenhän onnistuisi pitää jalat maassa ja pää viileänä läpi kierron?

Vauvakuume on viheliäinen kaveri, se ei sovi minulle ollenkaan.

Tälläkin kertaa kun päätimme, että on seuraavan lapsen aika, minun ei piätnyt hötkyillä eníkä hätäillä. Kaikki sujuikin hyvin siihen asti, että oikeasti tulin raskaaksi ja harmiksemme raskaus meni kesken. Pahimman pettymyksen laannuttua tilasin ovulaatiotestejä ja silloin taisi vauvakuume nousta siihen pisteeseen, josta paluuta ei enää ole. 

Meneillään on toinen yrityskierto keskenmenon jälkeen. Siihen ensimmäiseen kiertoon suhtauduin varauksella, mutta suurien toiveiden kera. Pettymys oli kova, kun kuukautiset alkoivat ja vieläpä kolme päivää etuajassa. Tänään on kp23 ja eilinen ovulaatioplussa kertoo, että ovulaatio on suurella todennäköisyydellä tänään. Onneksi mies on sen verran motivoitunut, että jaksoi puuhastella pitkän työpäivän jälkeen. 

Taidan lopettaa ovulaation testaamisen tässä kierrossa ja tyytyä eiliseen tulokseen. Eilen viivat olivat yhtä vahvat, tänään tulos voisi olla vielä vahvempi, mutta luulisin että se eilinen testi lasketaan jo positiiviseksi. Turha sekoittaa enää vauvakuumeista päätäni uudella testillä. 

Koulun suhteen on nyt helpottanut, minulla alkoi nimittäin kesäloma. Eilen palautin 2 harjoitustyötä ja vielä olisi yksi tekemättä, mutta taitaa jäädä syksyyn. Kesä ei tule olemaan helppo, sillä taloudellisesti olemme hvyin tiukoilla, koska en ole saanut kesätöitä. Olen siis tuloton kesän ajan ja se vaikuttaa kovasti lapsiinkin, kun ei ole varaa oikein tehdä mitään. Pitää yrittää nauttia paikallisista antimista ja iloita itse kesästä.

kp 22 ylimpänä, keskellä kp23 päivä ja alhaalla kp 23 ilta.

kp 11

Kiertopäiviä kertyy tuskallisen hitaasti. 

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä,

niin se taitaa päteä vähän joka suhteessa. 

Joskus tuntuu että vauvan yrittäminen on silkkaa tähtitiedettä.

Kun on pitkä ja epäsäännöllinen kierto, ehtii tuskastua monta kertaa.

Ei ole varmuutta siitä koska menkkojen pitäisi alkaa,

tai koska ovulaatio on odotettavissa.

Onneksi raskauksien myötä ovulaatioireeni ovat vahvistuneet

ja voisin sanoa että ovulaatio ei jää kyllä huomaamatta.

Tosin silloin tällöin tulee ovuloimattomia kiertoja ja silloin se kierto vasta pitkä onkin.

Keskenmennyt raskaus ei ollut suunniteltu, mutta olimme asiasta enemmän kuin iloisia.

Paras tapa meille olisikin, niin että vauva tulisi yllätyksenä. 

Koen vauvakuumeen hirvittävän raskaana ja rasittavana,

en tunne sellaista kultaista keskitietä, enkä pysty painamaan jarrua enää sen jälkeen,

kun vauvalle on annettu lupa tulla. 

Vannoin etten hötkyile, en mittaa lämpöjä enkä osta ovulaatioetstejä.

Tilasin juuri ovulaatiotestejä ja latasin puhelimeeni fertility friend appsin. 

Se niistä lupauksista ja pään kylmänä pitämisestä.

Lämpöjä en kuitenkaan ajatellut alkaa mittaamaan,

fertilityyn saan laiettua ovulaatioireeni ylös, 

ja kun seuraan usemamman kierron aikana oireita,

osaan tulkita kehoani paremmin.

kuva

17.3.2015

Niin siinä sitten tosiaan kävi, että pienen pieni alkio ei tarrannut kiinni tarpeeksi tiukasti. Useampi tunti meni itkiessä ja miettiessä syy seuraussuhteita. Olisi helppoa vedota siihen, että noro-virus sai kaiken aikaan, mutta googlen mukaan noro-virus ei ole raskaudelle vaarallinen. Raskauteni olisi jokatapauksessa mennyt kesken, ainakin uskon niin. Olo on ontto, pettynyt ja surullinen. Tunnen itseni ontoksi. Olo on tyhjä, pettynyt ja surullinen.

Jos tässä yrittää jotain lohduttavaa etsiä, niin parempi, että meni heti alkumetreillä kesken. Asia on paljon helmpompi käsitellä tässä vaiheessa. Toisekseen uskon, että luonto korjaa elinkyvyttömät pois. Alkiossa oli jotain vikaa, eikä siitä olisi kehittynyt elinkelpoista tähän maailmaan.

 En missään nimessä tarkoita, että keskenmeno olisi helppo käsitellä tai että sitä ei saisi surra näissä tilanteissa. Vanhempien ei tarvinnut tehdä sitä päätöstä, antavatko he sairaalle lapselle mahdollisuuden elämään, vai keskeytetäänkö raskaus. Toivon etten ikinä joudu tilanteeseen, jossa minun pitäisi päättää annanko lapselleni mahdollisuuden elämään.

Kerroin juuri tänään ystävälleni (joka on vasta saanut itsekin keskenmenon) raskaudestani. Hän oli surullinen, mutta samalla myös onnellinen puolestani. Tuntuu julmalta, että muutama tunti sen jälkeen kun kerroin hänelle, puhuinkin keskenmenosta kyyneleet silmissäni.  Olen kuitenkin iloinen, että kerroin, sillä juuri hän tietää tällä hetkellä parhaiten kuinka keskenmeno satuttaa. Kerroin myös muille läheisille ystävilleni raskaudesta ja ikävät uutiset heti perään. Tällaisina hetkinä voin todellakin allekirjoittaa sen että jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru ei ole niin raskas kantaa.

Keskenmeno satuttaa niin mieltä kuin kehoakin. Eilen sydämeni itki, tänää on ollut kehon vuoro kärsiä. Luulen että pahimmat kivut ovat ohi, mutta sydämeni tuntuu yhtä raskaalta, vähän särkyneeltä. Onneksi aika ja rakkaus parantaa ja minulla on paljon syitä onneen; lapseni, mies, johon tukeutua ja turvautua sekä ystävät ympärilläni.Sain iloita alkaneesta raskaudestani vain pienen hetken. Muutamassa päivässä ehtii kuitenkin tehdä merkillisen paljon ajatustyötä, tunteet ovat sekavia, onnea, iloa, huolta, pelkoa ja epävarmuutta. Mieleeni muodostui kuva siitä millainen perheemme olisi vuoden kuluttua ja rakastuin siihen kuvaan. Nyt on vaikea luopua siitä.Niin kai se menee, ajatustyö tulevasta alkaa heti, kun saa pienen aavistuksen siitä mitä se voisi olla. Mieli luo tietynlaisen kuvan ja vain aika näyttää, toteutuuko se. Ei meille kenelläkään ole annettu kristallipalloa, jolla voisi tulevan ennustaa, mutta haaveet ja kuvitelmat auttavat ainakin minua valmistautumaan tulevaan.Ensin mieheni ei millään uskonut, että olen raskaana, sitten hän ei millään halunnut uskoa, että raskaus meni kesken. Isoja asioita käsiteltäväksi lyhyessä ajassa. Tilanne vahvisti tunteemme siitä, että olemme toivomme saavamme yhden lapsen lisää. Ehkä tämä alunperin raskausblogiksi perustamani blogi voi jatkaa elämäänsä vauvahaaveblogina.

Lyhyt ilo?

16.3.2015

Viikonloppu on ollut raskas ja ahdistava.

Jälleen kerran olen pettyny itseeni ja malttamattomuuteeni. Joka kerta vannon, että en tee liian aikaisin raskaustestiä. Mutta tälläkin kertaa tein sen aivan liian aikaisin. Sain kyllä selkeämmän plussan vielä, kuin mitä edellisen postauksen kuvassa on. Mutta sitten sain päähänpiston hakea digitestin ja siihen pärähti teksti "Ei raskaana" 

Luin käyttöohjeet huolellisesti. Tee testi aamuvirtsasta. Innostuksissani ajattelin vain, että eihän sillä niin väliä ole milloin sen tekee, toimii ne muutkin testit mihin vuorokauden aikaan vaan. Tein testin heti kun tuli kaupasta, n. muutaman tunnin pidätyksen jälkeen. Ei ollut kovin kaunista luettavaa "ei raskaana"  Kamala paniikkihan siitä tuli. Googlen avustuksella tutkin asiaa ja löysin vinkin purkaa digitesti ja katsoa liuskat sen sisältä. tein työtä "käskettyä" ja kyllähän siellä vaaditut kolme viivaa löytyi, mutta kaksi niistä todalla hailakoita. Ja mitä enemmän tutkin asiaa googlessa, sitä usempaan kommenttiin törmäsin, jossa sanottiin ettei viivoista voi päätellä yhtään mitään. Liuskatestit näyttävät edelleen positiivista tulosta.

Huono viikonloppu ei loppunut tuohon, kuopuksemme sairastui ilmeisesti noro-virukseen ja oksensi perjantai-lauantai välisen yön. Eilen perheen kaikki muut paitsi 2 lasta, minä ja mieskin, sairastuimme samaan virukseen ja oksentelimme koko yön. Olo on edelleen hutera ja heikko ja pieni kuvotus muistuttaa olemassaolollaan. Tänään epävarmuus sai lisää pontta, kun havaitsin punertavaa vuotoa. Näinkö lyhyeksi meidän ilo jää?

Olen tehnyt kaiken mitä ei pitäisi. Tehnyt raskaustestin liian aikaisin, tehnyt testin väärään aikaan, hajottanut testin ja tarkastellut sen sisältöä, gooletellut ahdistuakseni vähän lisää. Auttaako asiaa, jos sanon, että seuraavalla kerralla odotan niin kauan, että kuukautiset ovat myöhässä. Vannomiset tuskin auttaa, tulen tekemään nämä samat virheet yhä uudelleen ja uudelleen.

Huomisaamua odottaa digitesti. Luulen että sen tulos ei ole se mitä toivoisin. Raportti testistä luvassa huomenna. 

kello 23.37 päätin tulla päivittämään, että huomisen testiä ei tarvita.

Kovat alavatsakivut, krampit ja verinen vuoto runsastuu.

Keskenmeno.