Lista pitenee

Kun on toivuttu keskenmenosta

ja jollain tapaa selvitty raskaudenkeskeytyksestä, menetetystä lapsesta..

voi lisätä listaan tuulimunan. 

2 vuotta toivottu lasta..

3 kertaa epäonnistuttu siinä..

varovasti kysyttiin uskaltaako vielä..

Ei tätä voi jättää tähän..

ei viimeinen kokemus voi olla menetys..

Eihän??? 

Tiistai koitti

Niin koitti päivä, joka tuntui olevan iäisyyden päässä. 7 päivää sitten olin autuaan tietämätön, mikä suuri suru meitä kohtaisi. Uutiset olivat musertavia.. mutta kun päiviä kului, aloin miettiä, että voisiko toivoa kuitenkin olla. Samaan aikaan mietin ultrahetkeä, kun katsoin näytöltä lohdutonta näkymää. Tänään lääkäri sanoi "Lapsi ei ole missään nimessä elinkykyinen" tuijotin tunteettomana kattoa ja halusin vajota syvyyksiin. Totuus oli kuitenkin kohdattava. 

Ennen mifygynen ottamista hoitaja jutteli kanssani siitä mitä torstai tuo tullessaan, miten asiat hoidetaan jne. Hän sanoi, että voin tuoda oman kapaloliinan ja jopa pehmolelun, jos haluan. Kävimme tänään miehen kanssa ostamassa Ainun ensipupun harmaana, nimenkin saimme päätettyä kummallekin sukupuolelle. Emme siis tiedä kumpaa sukupuolta hän on. Vaikka nimestä ei tule virallista ja pieni haudataan uurnalehtoon nimettömänä, pappi kuitenkin siunaa hänet ja antaa nimen. Ja kun muistelemme tulevaisuudessa tätä aikaa, on mieluisampaa puhua vauvasta hänen nimellään.

Hoitaja puhui kauniisti. Pelkäsin etukäteen, että suruani vähätellään, mutta helpotuksekseni se ei mennyt ollenkaan niin. Torstai tulee olemaan tunteita täynnä. Lopullinen surutyö alkaa ja toipumisen ensimmäiset askeleet voi ottaa. 

Taistelu

Kp 6.

Niin. Ei tärpännyt. No niinhän minä arvelinkin. Vuotoa tuli ensimmäisen kerran jo dpo10.

Se oli shokki. Luteaalivaihe olisi liian lyhyt.. pettymys olis kova ja usko tulevaan mureni, koska kierto ei toimi. Mutta se vuoto jäi yhteen kunnon lorahdukseen kunnes parin päivän päästä alkoi menkat kunnolla. 

Tämän vuoden aikana on ollut paljon epäonnea elämässä. Kevät on ollut raskas. 

Keskenmenon jälkeen kaikki on ollut vaikeampaa ja raskaampaa. Arjen askareet vaativat ponnisteluita, olen itkuherkkä ja koen oloni yksinäiseksi, samalla kaipaan tilaa ja omaa rauhaa. 

Koulun suhteen koen olevani epäonnistunut. Useampi kurssi on mennyt rimaa hipoen läpi ja yksi kurssi jäi roikkumaan, sillä en päässyt uusimallakaan sitä läpi. n. 30 työhakemusta takana, enkä saanut harjoittelupaikkaa. "Valintamme ei kohdistunut sinuun".. sen on saanut lukea lukuisia kertoja, kunnes se viimeinenkin toivo meni. Se oli kuin isku vasten kasvoja. Minä en kelpaa mihinkään, minusta ei ole mihinkään. Lannistavaa saada hylkäys toisensa jälkeen. 

Masennusoireita on paljon, eikä masennus varmaan ole kaukana. Yritän taistella sitä vastaan. Onneksi arjessa on paljon pieniä ilon aiheita. Ja saan olla onnellinen upeasta, rakkaasta perheestäni. 

Tänään vietetään sairaspäivää pienimmän kanssa (TAAS). Ollaan sairastelusta huolimatta iloisia, sillä kaivettiin jemmasta ihanat blin bling tennarit, jotka astetta isompi sisko sai lahjaksi amsterdamin ystävältä. Ei tarvitse avata silmiään suurestikaan, kun huomaa kuinka paljon onnen aiheita ympärillään on. Se on paras keino taistella masennusta vastaan. 

KP 1

Niinhän siinä kävi, että menkat alkoivat 3 päivää ennakkoon.

Testien viivat olivat pelkkiä viivanpaikkoja.

Taitaa olla keho (ja PÄÄ) vielä sekaisen keskenmenosta.

Tänään on tullut vähän itkettyä.

Onneksi mies meni iltavuoroon, joten sain rauhassa puhua

hänelle olostani ilman ylimääräisiä korvapareja. 

Tänään on sellainen fiilis, että ei meille kuitenkaan enää ikinä tule vauvaa..

epätoivo, pettymys ja suru. Olen varma kuitenkin siitä, että kiertopäivien kertyessä,

mielialakin taas kohoaa ja jaksan uskoa meidänkin vuoron tulevan.

Kaikki vauva-aiheinen nostaa tunteet pintaan. 

Seuraava viedo on hellyyttävä ja koskettava.

17.3.2015

Niin siinä sitten tosiaan kävi, että pienen pieni alkio ei tarrannut kiinni tarpeeksi tiukasti. Useampi tunti meni itkiessä ja miettiessä syy seuraussuhteita. Olisi helppoa vedota siihen, että noro-virus sai kaiken aikaan, mutta googlen mukaan noro-virus ei ole raskaudelle vaarallinen. Raskauteni olisi jokatapauksessa mennyt kesken, ainakin uskon niin. Olo on ontto, pettynyt ja surullinen. Tunnen itseni ontoksi. Olo on tyhjä, pettynyt ja surullinen.

Jos tässä yrittää jotain lohduttavaa etsiä, niin parempi, että meni heti alkumetreillä kesken. Asia on paljon helmpompi käsitellä tässä vaiheessa. Toisekseen uskon, että luonto korjaa elinkyvyttömät pois. Alkiossa oli jotain vikaa, eikä siitä olisi kehittynyt elinkelpoista tähän maailmaan.

 En missään nimessä tarkoita, että keskenmeno olisi helppo käsitellä tai että sitä ei saisi surra näissä tilanteissa. Vanhempien ei tarvinnut tehdä sitä päätöstä, antavatko he sairaalle lapselle mahdollisuuden elämään, vai keskeytetäänkö raskaus. Toivon etten ikinä joudu tilanteeseen, jossa minun pitäisi päättää annanko lapselleni mahdollisuuden elämään.

Kerroin juuri tänään ystävälleni (joka on vasta saanut itsekin keskenmenon) raskaudestani. Hän oli surullinen, mutta samalla myös onnellinen puolestani. Tuntuu julmalta, että muutama tunti sen jälkeen kun kerroin hänelle, puhuinkin keskenmenosta kyyneleet silmissäni.  Olen kuitenkin iloinen, että kerroin, sillä juuri hän tietää tällä hetkellä parhaiten kuinka keskenmeno satuttaa. Kerroin myös muille läheisille ystävilleni raskaudesta ja ikävät uutiset heti perään. Tällaisina hetkinä voin todellakin allekirjoittaa sen että jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru ei ole niin raskas kantaa.

Keskenmeno satuttaa niin mieltä kuin kehoakin. Eilen sydämeni itki, tänää on ollut kehon vuoro kärsiä. Luulen että pahimmat kivut ovat ohi, mutta sydämeni tuntuu yhtä raskaalta, vähän särkyneeltä. Onneksi aika ja rakkaus parantaa ja minulla on paljon syitä onneen; lapseni, mies, johon tukeutua ja turvautua sekä ystävät ympärilläni.Sain iloita alkaneesta raskaudestani vain pienen hetken. Muutamassa päivässä ehtii kuitenkin tehdä merkillisen paljon ajatustyötä, tunteet ovat sekavia, onnea, iloa, huolta, pelkoa ja epävarmuutta. Mieleeni muodostui kuva siitä millainen perheemme olisi vuoden kuluttua ja rakastuin siihen kuvaan. Nyt on vaikea luopua siitä.Niin kai se menee, ajatustyö tulevasta alkaa heti, kun saa pienen aavistuksen siitä mitä se voisi olla. Mieli luo tietynlaisen kuvan ja vain aika näyttää, toteutuuko se. Ei meille kenelläkään ole annettu kristallipalloa, jolla voisi tulevan ennustaa, mutta haaveet ja kuvitelmat auttavat ainakin minua valmistautumaan tulevaan.Ensin mieheni ei millään uskonut, että olen raskaana, sitten hän ei millään halunnut uskoa, että raskaus meni kesken. Isoja asioita käsiteltäväksi lyhyessä ajassa. Tilanne vahvisti tunteemme siitä, että olemme toivomme saavamme yhden lapsen lisää. Ehkä tämä alunperin raskausblogiksi perustamani blogi voi jatkaa elämäänsä vauvahaaveblogina.

Lyhyt ilo?

16.3.2015

Viikonloppu on ollut raskas ja ahdistava.

Jälleen kerran olen pettyny itseeni ja malttamattomuuteeni. Joka kerta vannon, että en tee liian aikaisin raskaustestiä. Mutta tälläkin kertaa tein sen aivan liian aikaisin. Sain kyllä selkeämmän plussan vielä, kuin mitä edellisen postauksen kuvassa on. Mutta sitten sain päähänpiston hakea digitestin ja siihen pärähti teksti "Ei raskaana" 

Luin käyttöohjeet huolellisesti. Tee testi aamuvirtsasta. Innostuksissani ajattelin vain, että eihän sillä niin väliä ole milloin sen tekee, toimii ne muutkin testit mihin vuorokauden aikaan vaan. Tein testin heti kun tuli kaupasta, n. muutaman tunnin pidätyksen jälkeen. Ei ollut kovin kaunista luettavaa "ei raskaana"  Kamala paniikkihan siitä tuli. Googlen avustuksella tutkin asiaa ja löysin vinkin purkaa digitesti ja katsoa liuskat sen sisältä. tein työtä "käskettyä" ja kyllähän siellä vaaditut kolme viivaa löytyi, mutta kaksi niistä todalla hailakoita. Ja mitä enemmän tutkin asiaa googlessa, sitä usempaan kommenttiin törmäsin, jossa sanottiin ettei viivoista voi päätellä yhtään mitään. Liuskatestit näyttävät edelleen positiivista tulosta.

Huono viikonloppu ei loppunut tuohon, kuopuksemme sairastui ilmeisesti noro-virukseen ja oksensi perjantai-lauantai välisen yön. Eilen perheen kaikki muut paitsi 2 lasta, minä ja mieskin, sairastuimme samaan virukseen ja oksentelimme koko yön. Olo on edelleen hutera ja heikko ja pieni kuvotus muistuttaa olemassaolollaan. Tänään epävarmuus sai lisää pontta, kun havaitsin punertavaa vuotoa. Näinkö lyhyeksi meidän ilo jää?

Olen tehnyt kaiken mitä ei pitäisi. Tehnyt raskaustestin liian aikaisin, tehnyt testin väärään aikaan, hajottanut testin ja tarkastellut sen sisältöä, gooletellut ahdistuakseni vähän lisää. Auttaako asiaa, jos sanon, että seuraavalla kerralla odotan niin kauan, että kuukautiset ovat myöhässä. Vannomiset tuskin auttaa, tulen tekemään nämä samat virheet yhä uudelleen ja uudelleen.

Huomisaamua odottaa digitesti. Luulen että sen tulos ei ole se mitä toivoisin. Raportti testistä luvassa huomenna. 

kello 23.37 päätin tulla päivittämään, että huomisen testiä ei tarvita.

Kovat alavatsakivut, krampit ja verinen vuoto runsastuu.

Keskenmeno.