rv 5+1

Kuudes raskausviikko on meneillään. Alkio on 1-3mm pitkä (tai pieni), niin kuin pikkuinen siemen. 

Miten kehoni kertoo minulle raskaudesta? Minua väsyttää, on huono olo, kuvottaa ja välillä jopa oksettaa. Rinnat ovat kasvaneet, nännipihat suurentuneet, rinnat tuntuvat raskaammilta ja välillä pinkeiltä. Mahaa turvottaa ja housut puristaa. 

Mitä muutoksia uusi vauva aiheuttaa kotiin ja liikkumiseen?

Auto menee vaihtoon, koti pysyy samana, mutta olohuone jaetaan todennäköisesti kahteen osaan.

Asumme aika ahtaasti. Opintojeni vuoksi emme ole vielä hakeneet asutolainaa, joten asumme vuorkalla. Tarkoitus olisi valmistumiseni jälkeen ostaa omakotitalo, mutta nythän se taas siirtyy eteenpäin. Olen kuitenkin varma, että saamme nykyisen kotimmekin toimimaan. 

Raskaudesta emme kerro vielä pitkään aikaan sukulaisille.

Minä lörppösuinen, onnesta halkeava mahankasvattaja olen lähimille ystävilleni kertonut jo asiasta.

Onpahan sitten tukea, jos asiat eivät menkään niin kuin piti. Pahoinvointini on onneksi pysynyt vielä toistaiseksi sillä tasolla, että ruoka pysyy sisällä. Pelkään oksentamista ja ahdistun siitä, isommat lapset ovat sen verran isoja, että tajuavat hyvin pian tulevan perheenlisäyksen jos alan oksennella. Muistavat edellisen raskauden sen verran hyvin, minun oksentelut, väsymyksen ja huonon yleisvoinnin.

Mieliala on pääsääntöisesti hyvä. Olen aika väsynyt ja välillä suutun pienistä asioista. Kun pahoinvoinit on pahana, se aiehuttaa alakuloisuutta. Tänä aamuna sain ensimmäistä kertaa taistella oksennusta vastaan. Tein muutaman virheen heti aamulla. Nousin sängystä ja otin päivän vitamiinit tyhjään mahaan. Aloin heti järkkäilemään kotia, koska ystäväni oli tulossa käymään. Pian alkoi oksettaa ja tuntui etten saa alas yhtään mitään.. väkisin söin leivän ja join vähän teetä. Edellisestä raskaudesta minulle jäi aika paljon lääkärin määrämiä pahoinvointilääkeittä ja otin myös sellaisen.. meni pari tuntia ja oloni pikkuhiljaa koheni. Loppupäivä menikin sitten normaalin kuvotuksen tahtiin. 

Eilen rv 5+0 otin ensimmäisen mahakuvan. Minulla on raskausaikana tapana kuvata mahaani heti ensimmäisiltä viikoilta lähtien. Tämä raskaus ei tule olemaan poikkeus. 

Haluaisitteko mahakuvia heti alkumeteiltä asti tänne, vai laitanko sitten vasta kun on oikeasti jotain nähtävää? Maha alkaa varmasti näkymään aikaisin, koska on sen verran monta raskautta takana. 

6. Raskausviiko (vau.fi)

Varmistuksen varmistus

Tänään menkat on kaksi päivää myöhässä.

Pregcheck näyttää vahvaa plussaa. 

Oireet:

-huono olo, mutta siedettävissä määrin. 

- repäisykivut munasarjoissa

- satunnaiset pinkeystuntemukset rinnoissa

Ajatukset:

Päälimmäisenä olen hyvin tyytyväinen, mutta jos asiaa erehtyy ajattelemaan yhtään syvällisemmin, alkaa pelottaa. Keskenmeno, kohdun ulkopuolinen raskaus, tuulimuna, kemiallinen raskaus jne. Ajatukset kiitää myös tulevaan, miten jaksan koulussa pahoinvoinnin kanssa, miten suoriudun kursseista, entä kun jään äitiyslomalle, voinko jatkaa oman vuosiryhmän mukana jne. 

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja olen hurjan onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä. Haluaisin ilmoittaa koko maailmalle olevani raskaana, mutta se  ei tässä vaiheessa olisi vielä kovin viisasta. Annetaan ajan kulua ja viikkojen kertyä.

Alkurasakudenultra on 3.8.

Sinne onkin vielä aika pitkä matka. 

Viivat tummenee

Pregcheckin viiva on tummunut eiliseen testiin verrattuna

Apteekin oma ei ole koskaan valehdellut..

huomenna teen digitestin.

LA 20.3 tänään rv 3+5

Raskaana

12.3.2015

Kaksi viivaa testissä. Viisi minuuttia myöhemmin samat viivat edelleen näkyvissä ja vielä 20 minuutinkin päästä.  

Laitoin testitiukun hyllyn päälle, niin että kukaan muu ei sitä näe. Pidän salaisuuden itselläni vähän aikaa.

Seuraavana aamuna teen uuden testin. Kyllä, siinäkin näkyy 2 viivaa, tämä ei ole virhe.

Meille tulee VAUVA.

Lapsi ei ole meille ensimmäinen, enkä pysty sanomaan että se olisi viimeinenkään. Emme ole mitenkään erityisen uskonnollisia, vaikka useamman kerran niin on luultu. Se, että meillä on lapsia todennäköisesti keskimääräistä enemmän, on meidän tahtomme. Olemme itse valinneet lähtevämme tälle tielle, mutta se ei tarkoita sitä että aina olisi helppoa. Asioissa pitää joustaa, niistä pitää tinkiä ja olla valmis uhrautumaan. Siitä ei välttämättä saa kiitosta, mutta saa toteuttaa omaa unelmaa. Se tunne, kun ympärillä on paljon elämää ja yksi elämänalku kasvaa kohtusi sisällä, on sanoinkuvailemattoan kaunis. 

Tapaus raskaustesti on hyvin tuore. Niin tuore, että mitä tahansa voi vielä sattua. Eletään sellaista hetkeä, jossa moni ei edes tietäisi vielä olevansa raskaana. Kummallista kyllä, minä aavistin jo pari päivää ennen kuin tein testin. Aaltoilevasta pahoinvoinnista ei voi erehtyä ja joka kerta se on saapunut riesoikseni entistä aiemmin. Ja joka kerta pelkään enemmän. Keskenmenoa, tuulimunaraskautta, kohdun ulkopuolista jne. Tieto lisää tuskaa, niin se vain on. 

Raskaus ei ollut suunniteltu, sille annettiin mahdollisuus ja kävi niin, että se mahdollisuus on nyt pienen pieni alkio. Mies sanoi kauniisti, että iloinen yllätys. Eihän se paljoa kerro siitä, mitä hän ajattelee, mutta jo se on paljon, että hän kertoi edes tuon verran. Tyypillinen suomalainen mies kun ei juuri tunteistaan puhu, eikä omani siitä juurikaan poikkea. Hymy hänen kasvoillaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Minä olen onnellinen, innoissani, mutta samalla pelokas.

Uusi vauva muuttaa taas asioita. PALJON.