Step by step

Opiskelu on vienyt kaiken aikani.

Onkohan tämä nyt sitä surun hukuttamista työhön?

Kolmen viikon rästihommat aiheuttavat paljon stressiä ja työtä.

Ei mene kuitenkaan päivääkään etten ajattelisia Tiinua.

Joka päivä, tulee se hetki jolloin kyyneleet pyrkivät ulos..

rintaa puristaa ja tuntuu että henki ei kulje. 

Joulukuun aikana saavutetaan eräänlainen etappi, 

kun on jälkitarkastus perinnöllisyyspolilla ja Tiinun siunaustilaisuus,

mutta surutyö ei ole valmis.

Hyväksyminen on edelleen vaikeaa. 

Sydämessäni asuu suru ja kaipaus,

on äärimmäisen vaikea hyväksyä, että tulen kantamaan tätä asiaa

lopun elämää mukanani.

Painolasti tulee kevenemään ja onkin keventynyt jo,

mutta se ei katoa koskaan.

Mieliala on edelleen vaihteleva..

saatan nauraakin välillä.. ja on hetkiä jolloin ei satu ollenkaan..

on hetkiä jolloin olen koko maailmalle vihainen..

haluan paeta ja piiloutua kaikilta.

On surun hetkiä ja pelkoa.

Olen pettynyt edelleen itseeni..

suutun helposti. loukkaannun helposti..

hermot on olemattomat ja uskokaa huviksenne t

ässä taloudessa sitä pitkää pinnaa tarvitaan.

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pysty täysin iloitsemaan

lapsistani. Rakastan heitä, mutta suru on vielä sen verran tuore, 

että se vie ilosta osansa.. 

Askel askeleelta kuitenkin pääsen eteenpäin..

Uskon ja toivon valoisampaa seuraavaa vuotta.

Vuosi 2015 on ollut niin kovin raskas.

Tänään lapset piirsivät ja pyysin 3-vuotiasta piirtämään perheemme.

Pyysin että piirrä äiti ja isi, ja meidän 5 lasta.. hän lisäsi itse listaan

"Ja meidän Tiinu"

Sterssiä, väsymystä ja treffejä

Palasin perjantaina kouluun ja se tuntui hyvältä.

Mutta nyt kun katsoo työmäärää, minkä minun on tehtävä itsenäisenä,

se tuntuu mahdottomalta. 

Ahdistun siitä, kun pitää itsenäisesti opiskella ja oppia asiat..

Kaikki on uutta ja joudun tekemään paljon töitä.

Eikä jatkuva väsymykseni auta asiaa..

Voisin nukkua koko ajan..

Ruokahaluni on myös kadonnut,,

Sanovat että kumpainenkin voi olla osa surutyötä..

Kaikki kokevat ja työstävät surua eri tavalla.

Jotain iloa tämän surun keskelläkin on ollut..

Pääsimme mieheni kanssa tänään terffeille ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen.

Sen mahdollisti se, että ystäväni antoi leffaliput ja lapsenvahtikin 

ilmestyi niin kuin tilauksesta.

Kävimme katsomassa Napapiirin sankarit 2 ja olihan se hauska..

nauroinkin muutaman kerran. 

Ja oli hyvä syy laittautua nätiksi.. 

En meikkaa yleensäkään paljoa.. viime aikoina en ollenkaan..

Tässä aika perusmeikki minkä yleensä teen jos meikkaan.. 

Hiukseni ovat luonnostaan taipuisat ja laineet syntyi helposti kun

kostutin hiuksia ja rutistelin kasaan.

Leffan jäkeen menin käpytapaamiseen.

Oli jotenkin merkittävää huomata kuin samoja tunteita osa oli käynyt läpi..

Varsinkin se kun minulla on ollut tarve surra yksin..

en ole halunnut olla kontaktissa ystäviin..

ja joku toinen oli kokenut samoin..

Tiinun menettämisetsä on nyt 24 päivää..

Suru ja kaipaus asuu sydämessäni.

Jäitä hattuun?

Niin mitenhän onnistuisi pitää jalat maassa ja pää viileänä läpi kierron?

Vauvakuume on viheliäinen kaveri, se ei sovi minulle ollenkaan.

Tälläkin kertaa kun päätimme, että on seuraavan lapsen aika, minun ei piätnyt hötkyillä eníkä hätäillä. Kaikki sujuikin hyvin siihen asti, että oikeasti tulin raskaaksi ja harmiksemme raskaus meni kesken. Pahimman pettymyksen laannuttua tilasin ovulaatiotestejä ja silloin taisi vauvakuume nousta siihen pisteeseen, josta paluuta ei enää ole. 

Meneillään on toinen yrityskierto keskenmenon jälkeen. Siihen ensimmäiseen kiertoon suhtauduin varauksella, mutta suurien toiveiden kera. Pettymys oli kova, kun kuukautiset alkoivat ja vieläpä kolme päivää etuajassa. Tänään on kp23 ja eilinen ovulaatioplussa kertoo, että ovulaatio on suurella todennäköisyydellä tänään. Onneksi mies on sen verran motivoitunut, että jaksoi puuhastella pitkän työpäivän jälkeen. 

Taidan lopettaa ovulaation testaamisen tässä kierrossa ja tyytyä eiliseen tulokseen. Eilen viivat olivat yhtä vahvat, tänään tulos voisi olla vielä vahvempi, mutta luulisin että se eilinen testi lasketaan jo positiiviseksi. Turha sekoittaa enää vauvakuumeista päätäni uudella testillä. 

Koulun suhteen on nyt helpottanut, minulla alkoi nimittäin kesäloma. Eilen palautin 2 harjoitustyötä ja vielä olisi yksi tekemättä, mutta taitaa jäädä syksyyn. Kesä ei tule olemaan helppo, sillä taloudellisesti olemme hvyin tiukoilla, koska en ole saanut kesätöitä. Olen siis tuloton kesän ajan ja se vaikuttaa kovasti lapsiinkin, kun ei ole varaa oikein tehdä mitään. Pitää yrittää nauttia paikallisista antimista ja iloita itse kesästä.

kp 22 ylimpänä, keskellä kp23 päivä ja alhaalla kp 23 ilta.

Kiirettä pitää

Kylläpäs pari viikkoa vierähti nopeasti. 

Alkukierrosta ei ole oikein mitään sanottavaa..

On vaan nieltävä pettymys ja kerättävä voimia uuteen yritykseen. 

Ajatukset ovat pysyneet pois vauvajutuista kouluhommien avulla. 

Olen jäänyt opiskelussa pahasti jälkeen lasten sairasteluiden  vuoksi

ja olen yrittänyt kuroa hommissa kiinni. Raskasta ja tuskaisaa..

Vaikea oppia itselle vieraita asioita itsenäisesti ja tänään tulikin ensimmäinen

pettymys kokeiden suhteen, sillä en saanut tarpeeksi pisteitä enkä päässyt kurssia läpi. 

Onneksi osa kokeista on mennyt ihan hyvinkin, jopa niin hyvin että yllätin itsenikin.

Ensi viikolla on vielä hommia, mutta sitten pitäisi helpottaa.

Hermot on hiukkasen kireällä, kun opiskelu oon vienyt niin paljon aikaa

ettei ole ollut energiaa pitää kotiakaan kunnossa. Unet on jäneet vähiin ja kaipaan liikuntaa.

kuva

Ai niin ja kp 14 menossa, ovulaatiokipuja on alkanutu vähitellen ilmestyä.. veikkaan että viikon kuluttua voisi olla ovulaation aika.