Ei vieläkään.

"Jungle"

In a dark room we fight, make up for our love
I've been thinking, thinking about you, about us
And we're moving slow, our hearts beat so fast
I've been dreaming, dreaming about you, about us

Hey, hey, hey, hey
My head is a jungle, jungle
My head is a jungle, jungle
My head is a jungle, jungle
My head, oh

I was speaking soft, see the pain in your eyes
I've been feeling, feeling for you, my love
And our bodies are tired, our shadows will dance
I've been aching, aching for you, my love

My head is a jungle, jungle
My head is a jungle, jungle
My head is a jungle, jungle
My head, oh

My love is wasted, sorry for this I never meant to be, hurting ourselves, hurting ourselves
And I'm complicated, you won't get me, I have trouble, understanding myself, understanding myself
And my love is wasted, sorry for this I never meant to be, hurting ourselves, hurting ourselves
And I'm complicated, you won't get me, I have trouble, understanding myself, understanding myself

My head is a jungle, jungle
My head is a jungle, jungle
My head is a jungle, jungle
My head, oh, oh, oh, oh oh...

Tämä aika vuodesta on kovin alakuloista.

Lapset odottavat joulua innoissaan,

mutta omaan mieleen hiipii vuoden takainen tuska ja suru.

Milloin sen hyväksyy osaksi itseään..

Tämä tuntuu raskaalta taistelulta.

Varmaan kirjoituksistani on selvinnytkin se, että toivomme uutta raskautta.

Vieläkään ei ole saatu sitä onnea viedä loppuun asti.

Lähes 2,5 vuotta yritystä takana.

Jos joku olisi minulle joskus sanonut, että lapsen saaminen voi olla näin vaikeaa,

vaikka olisikin aiemmin tullut suhteellisen helposti raskaaksi.. en olisi uskonut.

Mutta mikä on muuttunut?

Ikä? 

Terveys?

Elämäntapa?
Stressi?

Sydämeen sattuu, toive on niin kova.. 

3 kk

Kolme kuukautta on kulunut.

Tuntuu, että olen elänyt surussa iäisyyden, vaikka oikeasti 

se on aika pieni osa tähän astisesta elämästäni. 

Välillä elän jonkun toisen elämää ja unohdan kaiken.

Hetken olen tuskasta vapaa ja olen jossain muualla.

Viime aikoina on tullut hetkiä, jolloin olen purskahtanu itkuun hyvin nopeasti..

niinä hetkinä tajuan, että menetimme lapsemme ja hyväksyn sen.

Kuitenkin, jotta itkun saisi loppumaan, minun on kiellettävä asia. 

En ole tainnut kertaakaan sanoa ääneen että Tiinu on kuollut.
Olen käyttänyt kiertoilmaisuja.. hän on mennyt taivaaseen..

menetimme hänet jne. 

Päivääkään ei kulu, ettenkö ajattelisi Tiinua.

En kuitenkaan puhu enää siitä ääneen,

tai jos puhun, kadun sitä heti.

Huomaan osasta, että he eivät enää jaksa käsitellä asiaa.

Puuhenaihe vaihdetaan pian normaaliin arkeen.

Toivomme uutta raskautta,

sen avulla näen valoa tunnelin päässä.

Vielä ei ole kuitenkaan onnistanut.

Tänään kp2 ja eilinen oli hirvittävän vaikea päivä..

en sinänsä surrut sitä, että en tullut raskaaksi.

vaan sitä, että en ole enää raskaana..

Viime viikolla minun piti päästä psykologille, 

mutta hän olikin sairaslomalla ja käyntini peruuntui.

Ensin ajattelin, että OK, ei tässä mitään.

mutta hetkeä myöhemmin itkin lohduttomasti.

On niin paljon asioita, mistä haluaisin jutella..

kuten se, että ajattelen kuolemaa paljon..

että minä tai joku läheinen joutuu onnettomuuteen, 

tai sairastuu vakavasti ja menehtyy.. 

Usein on tunne, että jotain pahaa tapahtuu..

Olemme kokeneet aika paljon surua,

miksi se tähän loppuisi?

Monet menetyksen kokeneet ovat sanoneet, 

että aika jakaantuu ennen ja jälkeen menetyksen..

Niin tunnen itsekin.. 

tällä hetkellä tunnen olevani vain varjo 

siitä, mitä olin ennen tuomiota. 

Opinnoissa jaksaminen vaatii taistelua..

aloite- ja keskittymiskyky ovat edelleen huonoja..

En näe läheisiä ystäviäni kovin usein..

saatan jopa vältellä heitä.. 

Kaipaan sinua

Tiinu on todella poissa..

hän ei palaa luoksemme.

Edes 3-vuotiaan optimismi ei tuo pientä takaisin.

Tuntuu, että elän jonkun muun elämää..

työnnän menetyksen kauas pois minusta..

ja kun uskallan taas ajatella ja käydä asiaa läpi,

tulee itku ja suuri kaipuu.

Lohduttomuus siitä, että en todellakaan tule saamaan

häntä enää koskaan syliini. Hän on kuollut, ihan oikeasti.

Olen miettinyt, että mitä vastaan ihmisille, jos minulta kysytään montako lasta minulla on?

Jos sanon 5 pääsen helpolla, mutta tunnen kieltäväni Tiinun. Jos sanon 6, pitääkö minun 

kertoa siitä että yksi lapsistani on taivaassa? 

Muutama viimeinen päivä on taas ollut vaikeita.. minua alkaa ahdistaa tilanteissa, joissa 

en ole ennen sitä kokenut. Mieliala ei myöskään ole kohonnut kovinkaan, hermot on edelleen kireät, väsyn helposti ja olen äkäinen. Mietin paljon kuolemaa, pelkään läheisten menttämistä ja nään painajaisiakin siitä. 

Step by step

Opiskelu on vienyt kaiken aikani.

Onkohan tämä nyt sitä surun hukuttamista työhön?

Kolmen viikon rästihommat aiheuttavat paljon stressiä ja työtä.

Ei mene kuitenkaan päivääkään etten ajattelisia Tiinua.

Joka päivä, tulee se hetki jolloin kyyneleet pyrkivät ulos..

rintaa puristaa ja tuntuu että henki ei kulje. 

Joulukuun aikana saavutetaan eräänlainen etappi, 

kun on jälkitarkastus perinnöllisyyspolilla ja Tiinun siunaustilaisuus,

mutta surutyö ei ole valmis.

Hyväksyminen on edelleen vaikeaa. 

Sydämessäni asuu suru ja kaipaus,

on äärimmäisen vaikea hyväksyä, että tulen kantamaan tätä asiaa

lopun elämää mukanani.

Painolasti tulee kevenemään ja onkin keventynyt jo,

mutta se ei katoa koskaan.

Mieliala on edelleen vaihteleva..

saatan nauraakin välillä.. ja on hetkiä jolloin ei satu ollenkaan..

on hetkiä jolloin olen koko maailmalle vihainen..

haluan paeta ja piiloutua kaikilta.

On surun hetkiä ja pelkoa.

Olen pettynyt edelleen itseeni..

suutun helposti. loukkaannun helposti..

hermot on olemattomat ja uskokaa huviksenne t

ässä taloudessa sitä pitkää pinnaa tarvitaan.

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pysty täysin iloitsemaan

lapsistani. Rakastan heitä, mutta suru on vielä sen verran tuore, 

että se vie ilosta osansa.. 

Askel askeleelta kuitenkin pääsen eteenpäin..

Uskon ja toivon valoisampaa seuraavaa vuotta.

Vuosi 2015 on ollut niin kovin raskas.

Tänään lapset piirsivät ja pyysin 3-vuotiasta piirtämään perheemme.

Pyysin että piirrä äiti ja isi, ja meidän 5 lasta.. hän lisäsi itse listaan

"Ja meidän Tiinu"