Synnytys oli lyhyt, mutta tuskallinen.
Kun Tiinu syntyi, kätilö vei hänet siistittäväksi
ja kun olin valmis, sain jättää hyvästit hänelle.
Pienen Tiinun vartalo oli täydellinen, kasvot
oli peitetty valkealla hupulla rajun epämuodostuman vuoksi.
Olisi ollut liian traumaattista nähdä pienen enkelin kasvot.
Muu vartalo oli täydellinen, pienet kädet ja jalat.
Hyvästien jättäminen oli tuskallista ja niin lopullista.
Sylissäni makasi, pieni lapseni, jolle ei annettu edes mahdollisuutta tässä maailmassa.
Pian hyvästien jälkeen kävi ilmi, että minunkaan vointini ei ole hyvä.
Verta holahteli kunnolla ja kun tunsin sängyn kastuvan verestä, tiesin että nyt ei voi enää odottaa.
Painon hälytysnappia ja kätilö tulikin nopeasti. Kerroin tilanteen ja pian alkoi tohina.
Minut vietiin sängyllä ensin lääkärin huoneeseen ultraan.. vuodon määrä mitattiin.. 1,2 litraa menetettyä verta. kohdussa istukan kappaleita. Kiireellisesti nukutukseen ja kaavintaan.
Pian olin jo leikkaussalissa ja minua valmisteltiin nukutukseen.. katsoin tyhin silmin katon valaisimia ja halusin nukahtaa tuskaltani.
Seuraavaksi kuulin leikkaussalihoitajan äänen, kun hän kehoitti avaamaan silmät. Kaavinta oli ohi, mutta tuska piinasi yhä sydäntäni. Olin todella väsynyt ja olo oli heikko. Menetin leikkauksen aikana vielä litran verta ja minulle oli tiputettu salissa kaksi yksikköä verta. Heräämössä minulle tiputettiin vielä jääplasmaa ja verenpainettani tarkkailtiin. Kaavinta oli jouduttu tekemään 2 kertaa. Kaiken pitäisi olla nyt hyvin.
Minut siirrettiin osastolle. Sain soitettu vihdoin miehellekin, hän olikin ollut huolissaan kun minusta ei kuulunut, enkä vastannut puhelimeen. Verenvuodon määrä säikäytti miehenkin.. synnytyksen piti mennä oppikirjan mukaan.. niinhän me suunnittelimme.. Osastolla vointiani seurattiin tarkasti.. pian huomattiin että vuodan edelleen liikaa.. kohtua paineltiin ja sain cytoteciä ja vuotoa hillitsevää lääkettä.. olin niin väsynyt ja heikko että en jaksanut tehdä muuta kuin torkkua. Vuotoa tarkkailtiin ja lääkäriä konsultoiin.. kolmen aikaan yöllä vuoto vähän yltyi ja silloin minua taas vietiin lääkärin tutkimushuoneeseen. Ultra paljasti, että kohtuuni oli jäänyt sektioarven taakse piiloon riekaleita.. lääkäri päätti yrittää imeä ne pois saman tien, jotta vältyttäisiin uudelta kaavinnalta.. eräänlainen kavinta imukin, vaikka ei nukutusta vaadi. Lääkäri suoritti kivuliaan toimenpiteen kolme kertaa ja oli sen jälkeen tyytyväinen. Kohdussa ei näyttänyt olevan enää istukan paloja.
Pääsin omaan huoneeseeni takaisin ja sain vahvaa kipulääkettä.. väsymyksestä huolimatta en voinut nukkua, koska kohtuani paineltiin vähän väliä ja vuotoa tarkkailtiin.. labratäti kävi myös useamman kerran hb:n mittaamassa ja kun arvoksi saatiin 74 minulle tilattiin verta 2 yksikköä lisää. Verenpainekin oli vain 80/45 ja nesteitä tiputettiin vauhdilla.. Aamuun mennessä tilanne saatiin hallintaan ja vointini alkoi kohentua. Sain vihdoin luvan syödä ja se tuntui hyvältä..
Pääsin kotiin vasta kaksi päivää synnytyksen jälkeen. Rankka, tuskallinen kokemus on jättänyt ikuiset arvet minuun.
Vointi on edelleen heikko.
Itku tulee vähän väliä.
Nesteytyksen jäljiltä olen yhä turvoksissa
ja keho tuntuu vieraalta.
