Keskenmenosta on lähes 3 kuukautta.
Spontaani alkuraskauden keskenmeno..
Onko katkeruus ja katellisuus enää tässä vaiheessa sallittuja tunteita?
Järki tahtoo olla onnellinen toisten puolesta, mutta sydän on katkera ja itkee.
Olemmeko me saaneet jo liikaa onnea ja rakkautta elämään?
Voisiko seuraavaksi kuitenkin olla meidän vuoro?
Mitä sanoa ystävälle?? Onnitella ja niellä oman mielen synkkyys.
Paljastaa sisimpänsä ja toivoa ymmärrystä?
Yrittää olla niin kuin kaikki olisi hyvin,
entä jos ei juuri nyt pysty kuuntelemaan toisen onnesta??
Paha mieli, pettymys itseensä, miksi ei pysy kasassa?
Minäkin haluan onnenmurun kohtuuni kasvamaan.
Kokemuksesta tiedän, että nämä tunteet menevät ohi.
Tulee se päivä, kun voin iloita ystävän kanssa.
Juuri tänään se oli vaikeaa..
IRL-ystävät.. jos törmäätte tähän ja tunnistatte kuka on the jealous bitch...
niin antakaa armoa.. tunteet ovat ohimeneviä..
te ette ole tehneet mitään väärää..
jotenkinhan minun on sisäinen monsteri kesytettävä..
joten vuodatan kaiken tänne.
Hierottakoon vielä suolaa haavoihin..kp 11 ja tuhruttelua havaittu..
kipuja munasarjoissa..
Vehnänalkioöljy on pahaa.. YÖK. Hyvän asian eteen olen valmis kuitenkin yökkimään.
Foolihappoa menee 800mikrogrammaa / vrk,
greippimehua lasi vuorokaudessa
ja päälle vielä monivitamiinit..
jos tuhruvuotoa ei oteta huomioon..
ovulaatio voisi olla lähestymässä edelliskiertoon verrattuna aiemmin..
yleensä, kun oireita alkaa tulla, menee viikko ovulaatioon..
se tarkottaisi että kp18 olisi ovulaatioa..
eipä ole tainnut koskaan olla niin aikaisin..
Noh se jää nähtäväksi tuleeko tästä taaskaan mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti