KP 30/36, DPO 8
8 päivää piinaa jäljellä. Testipäiväksi määrittelin alunperin dpo 15, mutta tänään se päivä muttui dpo 13. Silloin herkimmät testit näyttävät tuloksen selvästi, eikä testejä tarvitse katsoa päälleen seisten. Tiedän, että testit näyttävät jopa dpo 9 haamuviivoja, niin näytti minullekin keskenmenneessä raskaudessa.. jotenkin ajattelen niin, että niin kauan, kun ei ole todistettu, että en ole raskaana, on olemassa toivoa. Eli mitä pidempään maltan testin kanssa odottaa, sitä pidempään voin toivoa olevani raskaana.
Toisaalta minuun tulee sattumaan jokatapauksessa.. negatiivinen tulos tai menkat, ei väliä kumpi, pettymys on yhtä kova. Kyse on enemmänkin siitä, koska olen valmis pettymään.
Oireita:
- munasarjakivut dpo3 lähtien (jos voi oireeksi edes laskea)
- hetkellistä huonoa oloa, menee hyvin pian ohi (minulla on kyllä viime aikoina ollut aika usein huonoa oloa, joten en luottaisi ollenkaan siihen, että olisi oire)
- repäisykipuja munasarjoissa
- tunne, että menkat alkaa juuri nyt
- runsas valkovuoto (ovulaation jälkeinen kuiva kausi ei ikinä saapunutkaan)
- alaselän jomotusta
- hetkellisiä kummia tuntemuksia rinnoissa
- päänsärkyä jo viikon ajan (tästä nyt en todellakaan tiedä onko oire)
Minulla on hyvin vahva tunne siitä, että tärppi ei osunut tällä kertaa kohdalle. Olemme olleet viime kesästä asti ilman ehkäisyä ja vasta maaliskuussa tulin raskaaksi. Kehoni toimiikin hiukan laiskasti, mutta ainakin tässä kierrossa ovuloin vahvasti. Toivoa on ,mutta uskoa ei.
En kyllä eded osaisi iloita raskaudesta, tai olisin hetken iloinen ja sitten muistaisin kuinka pian kaikki voi olla ohi, yksi pieni hetki ja se oli siinä.
Epätieto on raastavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti